Nythän tämän luulisi jo olevan paljon paremmassa kunnossa kuin viikko sitten!?! Arghhh, nii-in luulis :( Näköjään tämän kuntoutumisen ja paranemisen kanssa mennään aaltoliikkeellä eteenpäin. Miksi tämä minun paine ja tunne tuosta polven edestä ei lopu? Miksi jalka ei taivu? Mie en vain voi nostaa ja siirtää sitä ilman että autan kädellä. Kaikki on niiiin vaikeaa ja hidasta. En ala! Hah, muka neljän viikon jälkeen kävelyä ja pyöräilyä. Ei onnistu tällä jalalla....
Lähdin liian innokkaasti jumppaamaan ja rasittamaan jalkaani edellisten viikkojen jälkeen, kun tuntui jo pikkasen paremmalta. Sittenpä olenkin kärsinyt ihan uudenlaisista pistokivuista keskellä yötä ja pitkin päivää. Särkylääkkeet on täytynyt ottaa yöksi uudestaan käyttöön. Miten niin tämä jalka olisi jo työkykyinen parin viikon päästä. Sitä ihmettä odottelen, että ei turpoilisi ja sattuisi ja ajaminen autolla onnistuisi ilman auttavaa vasenta kättä, joka nostaa aina jalan pois ja takaisin kytkimelle...
Lääkäri sanoi, että aikaisintaan neljän viikon jälkeen leikkauksesta olisi suositeltavaa kokeilla autolla ajoa. Lääkäri oli oikeassa. Menin pakon edestä kokeilemaan ajoa vähän aikaisemmin, kun YAMK:n pääsykokeisiin piti päästä ja ketään kyyditsijää ei juuri sinä päivänä ollut saatavilla. Se automatka oli tuskaa, mutta kiroilulla, varovaisuudella ja huudolla (onneksi olin yksin autossa) selvisin perille. Sain järjestettyä itselle ja jalalleni tuolin kokeiden ajaksi ja pääsin sieltä kotiinkin. Sittenpä kärsinkin ihan uudenlaisista kivuista kolme - neljä päivää ja pelkäsin, että jotain onko mennyt rikki, kun polven kipupaikkaan ilmestyi iso mustelma. Siitä se takapakki sitten alkoi.
Levolla, maltilla ja kylmällä sain jalan rauhoitettua. Polvi alkoi taas tuntumaan vähän paremmalta. Neljä viikkoa leikkauksesta, kun fysioterapeutti antoi minulle tarkempia jumppausliikkeitä, joita olen nyt viikon tehnyt. Se näyttää auttavan. Kolmena viimeisenä päivänä olen noussut portaat ylös vuorotahtiin! :D Toki reunoista pidellen ja oikealla jalalla varvistan, että onnistuu suoraan vasemman jalan nosto seuraavalle askelmalle. Alas portaita ei vielä onnistu meno normi vuoroaskeleella. Kokeilen aina pari viimeistä, nauran ja tuskailen, kun roikun kaiteissa vasemman jalan jäädessä ylemmälle porrastasanteelle. Se on sitten seuraava tavoite, että pääsisin alaskin portaat normisti.
Fysioterapeutti huomasi, että olin alkanut kävelemään väärin. Hän pyysi minua ehdottomasti alkaa miettimään ja korjaamaan askeleeni oikeanlaiseksi. Nyt joudun ihan joka askeleen miettimään ja keskittymään, että en väännä vasenta jalkaani väärin. Polvihan ei vielä taivu normisti, niin linkutusta meinaa tulla väkisinkin, mutta koko ajan vähemmän ja vähemmän.
Tämä viikko enää sairaslomaa ja sitten pitäisi lähteä kokeilemaan töissä oloa. Täytyy kyllä aikamoinen edistyminen polvessa tapahtua viikon aikana. Sitä todella toivon, että näin käy. Kyllä tässä jo omaan elämään haluaisi muutakin kuin vain oloa. Nyt viikon aikana on aina jotain pientä kotihommaa onnistunut tekemään ja ihmisten ilmoillekkin olen päässyt toisten kyydissä. Ensi viikolla jospas taas menisi eteenpäin ja turvotus laskisi polvesta. Onhan se selvästi parantunut näiden viimeisten päivien aikana. Kävin juuri taas kokeilemassa pientä ajoa ja se oli jo selvästi paremman tuntuista, kuin muutama päivä sitten.
Marraskuu on saapunut ihan huomaamatta, kelloa on siirretty talviaikaan. Lyhtyjä, kynttilöitä sytytetään, tunnelmoidaan ja valmistaudutaan joulun tuloon. Lunta satoi viime viikolla, niin se toi vähän valoa päiviin ja iltoihin. Olisihan se hienoa, jos pieni lumipeite pysyisi ja vältyttäisiin märältä, synkältä marraskuulta. Toivossa on hyvä elää.
Tämä leikkaus voidaan tehdä kahdella tavalla. Uusi eturistiside rakennetaan joko tuosta polven edessä olevasta polvilumpiojänteestä tai takareidestä otetulla jännesiirteellä. Minun eturistiside korjattiin polvilumpionjäntellä. Siksi kaikki kipu, paine ja jäykkyys painottuu tuohon etupolveen. Taivuttaminen on hankalaa ja sattuu.
Olin tänään toisen kerran fysioterapeutilla ja jalkani meni koukkuun jo 110 asteen verran! Viikko sitten meni 70 astetta. Nyt kun edelleen saisin kävelyni kuntoon. Kovasti olen viikon verran yrittänyt sitä treenata, mutta rullaus ja koukistaminen vielä puuttuu. Edelleen heitän sivun kautta vasemman jalkani eteenpäin. Apua, tämähän on hankalaa, mutta samalla myös palkitsevaa, kun kuntoutus etenee. Huomenna on viisi viikkoa leikkauksesta ja päivä päivältä tuntuu menevän enemmän ja paremmin kuntoutus eteenpäin. Kyllä minä tästä ensi kesäksi saan toimivan jalan :D Siihen uskon, vaikka työtä on vaikka ja kuinka paljon.
 |
| Tunnelmointia ja jouluun valmistautumista |
 |
| Tämän verran vasen jalka meni koukkuun neljä viikkoa leikkuksen jälkeen. Viikon aikana tapahtui 40 astetta edistymistä, jee! |
 |
| Jee, minulla on mennyt jo toista viikkoa farkut jalkaan, vaikkakin vähän puristaen vasemman polven kohdalta :D Apujalat käytössä enää ulkona liukkauden takia. |
 |
| Ensilumi tuli neljä viikkoa leikkauksen jälkeen. Lehtiä yritin haravoida lumen seasta ihan tuosta terassin edestä. Alamäkeen ja laajemmalle ei uskaltanut vielä mennä. Sinne jäävät lehdet talveksi |
 |
| Pientä piristystä elämään, kun vaihdoin tyynynpäälliset talvisempiin :) Kuka tulisi imuroimaan ja siivoamaan? No, on nuo pojat pyynnöstä imuroineet. Seuraavaksi voisin tarjota siivousrättiä ;) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti