Kaksi ja kolme viikkoa leikkauksesta

Vajaa kaksi viikkoa leikkauksesta

Polvi oli edelleen kipeä ja iltaisin turvonnut, johon kylmä ja koho tuo helpotusta. Olin uskaltautunut kävelemään keppien kanssa jo n. 200m (ylämäkeä oli suurin osa matkasta) naapuriin ystävän luo. Huh, selviydyin, vaikka polvea kiristi, sattui ja matkanteko oli ärsyttävän hidasta etanavauhtia. Ei sovi tällaiseille vauhdilla eteenpäin menijälle etanan rooli. Parasta oli kuitenkin, että pääsin moikkaamaan ystävää ja oli jotain tekemistä :) Kaikki kulkeminen on niin toisten varassa. Omalla parvekkeellla ja pihalla olot, kauppareissut ja vierailut saavat ihan uudenlaisen merkityksen omassa elämässä tämän kuuden viikon sairasloman aikana. Pitempää liikkumista ei voi kuitenkaan tehdä ilman tukisidettä polvessa.

Polvi taipuu ja tuntuu aamuisin hyvältä. Mieli on heti pirteämpi, kun herää toive, että tämähän toimii paremmin ja paremmin. Syyslomaviikko toi sairaspäiviini ihanasti elämää ja ihmisiä ympärille. Ei tarviinut olla yksin. Yhtenä päivänä innostuin rakkaani kanssa touhuamaan pihalla aika monta tuntia (sen mitä keppien kanssa ja linkuttamalla kykenin), mikä kylläkin kostautui sitten yli vuorokauden särkynä ja kipuiluna. Ei se aamun hyvä tunne polvessa tarkoita sitä, että voi päivän jo hurjastella.

Lääkäri otti niitit pois leikkaushaavoista. Jospa se nyt alkaisi ihostakin paranemaan paremmin ja ei kiristäisi niin paljon. Lääkäri totesi, että jalkani oli todella hyvin jo kuntoutunut, taipui hyvin ja haavat näyttivät terveiltä. Sain hyviä jumppaohjeita ja muistutuksen siitä, että kuntoutan samalla myös tervettä jalkaani lisäämällä terveen jalan liikkeisiin jalkapainot. Eipä olisi tullut muuten mieleeni. Leikattua jalkaa pitää jumpata varovasti, ulkona pitää vielä käyttää ainakin viikko vielä keppejä ja autolla en vielä voi ajaa, kun ei ole automaattivaihteita.

Kolme viikkoa leikkauksesta

Tuntuu, että syyslomaviikko antoi energiaa vaikka ei me poikien kanssa voitu keskenään liikkua mihinkään. Päästiin me onneksi yhdessä KHL:n Jokereiden jääkiekkopeliin ja se reissu oli meidän kaikkien mielestä todella hieno ja jalkapalloperheelle uusi kokemus. Keppien kanssa köpsyttelin ja paikkani oli onneksi valittu niin, että pystyin suoristamaan jalkani käytävälle ja koholle portaisiin. Pienin askelin ihmisten ilmoille :)

Ihmisten ympärillä olo, keskustelu, nauraminen ja yhdessä olo on tärkeää. Nyt kun itse olen ja tulen olemaan vielä monta päivää ihan itekseen, hiljaa ja yksin omien ajatusten kanssa, niin ymmärtää niiden kaikkien yksinäisten ihmisten tunteen ja kokemuksen. Oman pään kanssa kun on paljon itekseen, niin kyllä se tuntuu. Itse yritän lukea, kuunnella musiikkia ja katsoa ohjelmia, että aika kuluisi, eikä olisi vain omien ajatusten kanssa. Minulla on tässä samalla ollut myös opinnäytetyöni palautus ja uusiin pääsykokeisiin valmistelu. Nekin ovat tuoneet päiviin sisältöä, kun odottelen tuloksia työstäni ja luen alan kirjallisuutta.

Huomenna on kulunut kolme viikkoa leikkauksesta ja edelleen jalassa tuntuu painetta, kipua erityisesti öisin ja se on jäykkä. Jokapäiväiset jumppaliikkeet on vain muistettava tehdä. Se, mikä on yllättänyt, niin vasen reiteni on ihan löllö, ilman mitään lihaksia. Oikeassa jalassa lihakset näkyy, kun jalkaa joutuu koko ajan käyttämään, mutta vasemman jalan lihasten kasvatus täytyy aloittaa heti, kun siihen saan luvan. Kyllä ihmiskeho muuttuu aika vauhdilla!

Lääkäri sanoi, että erityisesti viikot kuusi - kahdeksan ovat uuden ristisiteen kohdalla tärkeitä, että ei vahingossakaan kaadu tai tee mitään äkkinäistä. Silloin se on herkkä menemään poikki. Hmm laskeskelin, että olen silloin juuri mennyt töihin ja alkaa marras - joulukuun vaihteen liukkaat. Ne kaksi viikkoa, kuten myös sinne asti on tärkeää pysyä pystyssä, ettei tarvitse leikata uudelleen. Puolivuotta ja vuosi leikkauksesta on vielä kaukana. Normi eläminen jalan kanssa on vielä kaukana, mutta tiedän, että siellä se odottaa.

Tänä syksynä en ole voinut kokea kirpakoita aamuja ja tuntea syksyn etenemistä muualta kuin ikkunasta lähimetsää seuraten ja pihalla nauttien. Onhan tämä vähän erilainen syksy. Syys- ja lokakuu ovat olleet aurinkoisia ja mitä parhaimpia syksyisiä ulkoilukelejä. Kun jo toivottavasti ensi viikolla voisin kulkea ulkona, niin ollaan jo kylmän marraskuun puolella ja talvea kohti mennään. Tämän onnettomuuden myötä jäi syksystä nauttimatta se, mistä tykkään, aurinko, kuulas, kirpakka, väriä ja valmistautumista talveen. Ja vaikka nyt joudunkin olemaan kotona, niin en voi tehdä mitään suurempaa, olla vain. Harmittaa ja olen samalla huomannut, kuinka iso tämä leikkaus olikaan ja kuntoutumiseen menee aikaa. Ei voi istua pitkään paikoillaan, ei voi maata pitkään samassa asennossa, ei voi seisoa pitkään...ei vain voi. Mutta joka päivä polvi on parempi ja mieli on pirteämpi.

KUNOTUS- JA HARJOITUSAIKATAULU POLVEN ETURISTISIDELEIKKAUKSEN JÄLKEEN

2 - 6 viikkoa

Saunassa ollessa leikatu polven ympärille kylmä pyyhe, ettei nivel turpoa
Aktiiviset polven ojennus- ja koukistusharjoitukset (nilkkapaino terveeseen jalkaan)
Aktiiviset reisilihasharjoitukset
Koordinaatioharjoitukset - porraskävely - ristiinkävely - kyykistysharjoitukset
Tavoitteena on täysi ojennus (3 viikkoa leikkauksesta)
Tavoitteena on normaali kävely ja polvinivelen täysi liikelaajuus (6 viikkoa leikkauksesta)
Sallittua on kävely ja pyöräily, vesikävely ja -juoksu (4 - 5 viikkoa leikkauksesta)
Kävelyä nilkkapainojen kanssa (4 - 5 viikkoa leikkauksesta)
Uinita varovasti (6 viikkoa leikkauksesta)
3 - 4 viikkoa leikkauksesta - voi ajaa autoa