Syyskuun alussa 2016.
Meillä oli Ladiesin kanssa jalkapallossa sarjapeli menossa ja siinä se sitten hyökkäystilanteessa yllätti. Tunsin, kun polvi muljahti ensin sisäänpäin ja sitten ulos ja sitten kuului ääni. En saanut palloa vastustajalta, vaikka yritin jatkaa, vaan tunsin lämmön leviävän polvessa ja jalat eivät kantaneet. Siinä makasin maassa ja ajattelin, että ei kai minullekin käy nyt näin!? Kentän reunalle minut kannettiin, sain hyvää kylmä - koho hoitoa, tsemppiä ja nauruterapiaa joukkuekavereilta <3 ja polvea ei voinut liikuttaa, sattui.
Päätin odottaa seuraavaan aamuun ja menin päivystykseen. Lääkäri epäili, että polvi on vain venähtänyt, kun ei ollut yhtään turvonnut. Väänteli ja käänteli aika rajuntuntuisesti polveani, sattui. Kävin röntgenkuvissa ja jäin odottamaan lääkärin soittoa.
Varasin ajan Ortopedille, Keravan Aavaan.
Mahtavan asiantunteva vanhempi herrasmies tutki ja testasi minun polven ja totesi, että eturistiside on poikki. En uskonut. En halunnut uskoa. Halusin uskoa ihmeeseen. Sain lähetteen magneettikuviin.
![]() |
Päivystyksessä annettiin lisäjalat. Syksyinen aurinkopäivä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti