Ihmettä ei sitten tapahtunut!
Ortopedi oli ammattitaitoinen ja valitettavasti oikeassa. Se oli sökö, rikki, poikki. Magneettikuvat tämän todisti.
Eihän siinä auttanut muuta kuin alkaa järjestelemään asioita kotona ja töissä, ennen leikkauspäivää. Onneksi olin ottanut vapaaehtoisen vakuutuksen (ikänaisille ei enää liiton sarjapeleihin muuta kuin suositellaan vakuutuksen ottoa...). Vakuutukseni suostui korvaamaan leikkauksen yksityisellä. Näin saisin asian pikaisesti hoidettua kuntoon ja polven paranemaan.
Siskoni lohdutti, että onneksi voit järjestellä asiat ennen leikkausta. Sain polveni kävelykuntoon vääntymisen jälkeisen neljän viikon aikana. Polveen sattui, mutta se toimi kaksi viimeistä viikkoa jo ilman keppejä.
Rakas siskoni myös varoitteli minua etukäteen, että kaksi eka viikkoa on kipeää ja tuskaista aikaa. Siskoni miehellä oli ollut vastaava leikkaus pari vuotta aikaisemmin. Hänelle oli kaikki ystävät todenneet ennen leikkausta, että pikku juttu, perusleikkaus, ei mitään vaivoja - tyyliin. Ja olikin sitten ollut ihan eri leikkaus, kuin tähystys. Ja kuntoutuminen kesti.
Kolmen viikon sairasloman jälkeen kävin töissä yhden viikon ennen leikkausta. Yritin hoidella kaikki asiani opiskelujeni lopputyön osalta, kotiasioiden osalta ja töissä töiden osalta tuon viikon aikana.
Sitten vain henkinen valmistautuminen elämäni ensimmäiseen leikkaukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti