Tämä viikko on täyttynyt hiljaisuudella ja pitkillä yksinäisillä päivillä. Ajatukset pyörii ja heittelee. Tekemättömyys ja vain oleminen on raskasta. En pääse mihinkään kotoa ilman toista, ilman kuskia. Keppien kanssa ei pitkään kävellä. Tai voihan sitä kävellä, mutta kyllä se sitten tuntuukin ja turvottaakin ja sattuu. Olen yrittänyt etsiä asioista ja päivistä jotain lohdullista ja olla kiitollinen asioista. Esim. nyt pieni, ahdas keittiöni on jalkavaivaiselle pelastus. Voi muutaman metrin säteellä siirrellä ja valmistella keittiössä ruokaa :D
Tänään on Roosanauha -päivä. Ajatukseni ovat pyörineet sairauksien ja niiden tuomien kokemusten ympärillä. Kuinka lohdutonta se voi olla. Alle puolen vuoden aikana olen menettänyt kaksi n. oman ikäistä tuttua syöpään. Niin varhain on heidät pois otettu ja niin vauhdilla :'( Heillä ei ollut mahdollisuutta jatkaa elämää. Olen miettinyt myös niitä, jotka tällä hetkellä taistelevat syöpää vastaan. Ystävistäni, minun ikäisistä löytyy myös heitä. Elämä on niin ihmeellinen ja epäreilua. Kaikelle on tarkoituksensa ja onnea on, että yhä useammin tästäkin taistelusta selviydytään. Elämä heillä jatkuu, yhtä, todella rankkaa kokemusta rikkaampana.
Minun leikkauksen jälkeinen kuntoutumiseni on minun taisteluni. Sen jälkeen jatkan myös yhtä kokemusta rikkaampana. Kipuni ja oloni on minulle sallittua ja onneksi saan jakaa tunteitani. Minulle aina vaikeissa tilanteissa puhuminen, asioiden jakaminen, puhuminen, kuulluksi tuleminen on ollut tärkeää. Se auttaa pitämään pään selkeänä ja uskomaan tulevaan.
Lohduttomuuteni ja uskomuksen puutteeni, että tämä jalka ei parannu, täyttyy niillä ihanilla tsempeillä ja lohdutuksilla mitä ympäriltä olen saanut ja saan. Kyllä se paranee, mutta on tämä yllättävän pitkä ja raskas tie. Onneksi ensi viikolla pääsen lääkärille ja mennään taas askel eteenpäin uusien ohjeiden kanssa.
Nyt olen saanut jo käydä ihan normaalisti suihkussa. Jee :)
Särkylääkettä otan vain enää yöksi. Päivät menee jo ilman. Jee jee :)
Leikkaushaavat näyttävät siistiltä. Ei tulehduksia. Vain kiristää kovasti nahkaa ja kipuilee, mutta ei tulehduksia. Jee jee jee :)
Jalka on ihan mustelmlilla, mutta se kuulemma kuuluu asiaan. Saattaa nousta jopa lämpöä, kun kudokset täyttyy verellä, mutta sekin kuulemma kuuluu asiaan.
Keppien kanssa köpsyttelen kotona ja pientä kotihommaa teen, mutta siihenpä se sitten vielä jääkin. Kylmä ja koho monta kertaa päivässä, niin turvotus laskee.
Portaissa kuljen ylös ja alas, mutta maltilla, että mitään ei mene rikki ja uusi ristiside luukiinikkeineen saa uudet verisuonet syntymään ja kiinnittyy hyvin. En halua mitään korjausleikkauksia, vaan jatkaa kuntouttamista.
Kuntoutus- ja harjoitusaikataulu polven eturistisideleikkauksen jälkeen
0 - 2 viikkoa
Passiiviset polven ojennus- ja koukistumisharjoitukset
Reisilihaksen jännitysharjoitukset (isometriset liikkeet) istuen
Jalannostoharjoitukset polven ollessa hieman koukussa
Kävellessä kuormitus kivun sallimissa rajoissa, polvea saa koukistaa ja ojentaa
Kyynärsauvat
Nuo passiiviset ojennusharjoitukset kyllä menevät, mutta reisilihaksen jännittäminen ja jalannosto on jäänyt vähälle. Sattuu.
 |
| Lokakuu puolessavälissä ja pihalla kukat vielä kukkii :) |
 |
| Leikkaushaavat on ommeltu niiteillä kiinni |
 |
| Iho on kosketusarka mustelmien kohdalla |
 |
| Koko jalka mustelmien peitossa. Kyllä siitä vielä kelpo sääri sääri tulee :) |
Päivieni tylsyyteen kauniita kattauksia, väriä elämään ja hyvän elämän reseptejä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti