Elämäni ensimmäinen leikkauspäivä oli sitten edessä. 45-vuotiaana se piti sitten kokea. Välillä olin miettinyt, että pitääkö sitä vielä tämän ikäisenä harrastaa sellaisia lajeja, että teloo ittensä. Pitää, kun haluaa ja on aina ollut liikkuvaa, joukkuelajityyppiä. Näin siinä nyt sitten vain kävi ja sillä mennään eteenpäin. Liikkumaan taas pääsen, kunhan saan vain tämän polven paranemaan :)
Aamulla klo 8.00 olin Aavassa, Kampissa valmiina leikkaukseen. Sain itse merkata tussilla sen jalan, kumpi leikataan. Nukutuslääkäri mietti ja pohti ja kyseli pitkään ennen nukuttamista minun allergioista, kun hänen piti valita oikeanlaiset aineet, etten saisi reagtioita. Rauhallisin ja turvallisin mielin vaivuin uneen.
Minun polvesta otettiin siirre patella-jänteen keskikolmanneksesta, porattiin insertiokanavat ja tuotiin siirre paikoilleen. Näin uusi eturistiside rakennettiin minusta. Myös polvilumpioon tehtiin pientä operaatiota repeämän johdosta.
Herääminen tapahtui pikkuhiljaa. Olin kuulemma nukkunut normaalia pitempään. Olo oli tokkurainen ja hyvä. Sain syötävää ja se kyllä maistui hyvälle. Olihan edellisestä syönnistä kulunut jo aikaa. Kurkkua kuivasi ja ääni ei meinnannut millään kuulua, mutta illalla ne olivat jo normaaleja.
Heti, kun minusta tuntui, sain nousta ylös ja mennä keppien avulla itse vessaan ja pian sitten jo puin omat vaatteet päälle. Sain ennen ja jälkeen leikkauksen selkeät kuvaukset tapahtumista ja ohjeistukset kuntoutumisohjelmasta. Kaikki on kiinni sitten ja vain minusta itsestä, että jalka lähtee paranemaan hyvin. Malttia ja malttia ja jumppaa.
Hakija saapui klo 15 aikoihin. Sitten vain kotiin parantelemaan jalkaa.
Päivä sairaalassa oli todella hyvä kokemus. Kiitos kaikille leikkaukseen osallistuneille.
 |
| Sain itse merkata, että leikkaavat oikean polven ;) |
 |
| Siinä se sitten on paketissa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti